Tekoäly tuli, oletko valmis?

Parin viime vuoden aikana teknologiasta puhuttaessa tekoäly on ollut erityisen huomion keskuudessa. Erityisesti ns. generatiivinen tekoäly on saapunut suuren yleisön käyttöön ja sen käyttö ja näkyvyys on lisääntynyt suurella vauhdilla.

Moni ihminen on käyttänyt tekoälyä jo nyt vaikka ei välttämättä ole tietoisesti valinnut tekevänsä näin. Navigaattoreiden reittiehdotukset, sähköpostin roskapostisuodattimet, striimauspalveluiden suositukset ja älypuhelimien ääniavustajat kuten Siri, kasvojentunnistus passitarkastuksessa – nämä kaikki pohjautuvat nykyisin tekoälyyn.

Nykyisin myös hakukoneet ja useat verkkosivut tarjoavat tekoälyavusteisia yhteenvetoja, radiossa kuulemme tekoälyn lukemia säätiedotteita ja uutisia. Saatatpa nykyisin törmätä jopa Hankasalmelaisella huoltoasemalla robottitarjoilijaan, joka kuljettaa aterian pöytääsi tekoälyn luotsaamana. Tekoälyn käyttöä tapahtuu siis hyvin monella tavalla ja usein niin, että emme edes täysin ymmärrä taustalla olevan tekoälyä.

Miksi puhua tekoälystä teologisessa blogissa?

Seurakunnat ovat usein reagoineet teknologiseen muutoksen melko hitaasti ja myös skeptisesti. Monet muistavat helluntailaisten hyvin kielteisen suhtautumisen televisioon. Kuten TV, niin monet muutkin teknologiset keksinnöt on usein alkuun nähty uhkana ja vasta myöhemmin on ymmärretty, että oikein käytettynä teknologia on itseasiassa voinut edesauttaa jumalanvaltakunnan leviämistä.

Tekoäly yleistyy ja kehittyy hurjaa vauhtia ja siksi siihen tulisi myös seurakunnissa ja teologian tekemisessä perehtyä mahdollisimman pian. Katson aiheen sopivaksi myös tähän blogiin sillä missionaalinen teologia pyrkii hahmottamaan mahdollisimman laajasti sitä kontekstia, jonka keskellä elämme ja pyrimme osallistumaan Jumalan missioon. Pohjaan tämän Van Engenin ajatukseen:

Missionaalisessa teologiassa lainaamme sosiologiasta, antropologiasta, psykologiasta, taloustieteestä, urbanologiasta, kristillisten kirkkojen ja muiden uskontojen välisen suhteen tutkimuksesta, kirkon ja valtion välisen suhteen tutkimuksesta sekä monista muista sukulaisaloista ymmärtääksemme sen erityisen kontekstin, jossa teemme pohdintaamme missionaalisessa teologiassa. Tällainen kontekstuaalinen analyysi tarjoaa meille syvemmän ymmärryksen tietystä kontekstista sen todellisuuden hermeneutiikan näkökulmasta, jossa palvelemme.¹

Missiologisen teologian viitekehityksen lisäksi tekoälyn tarkastelua voidaan perustella myös Raamatusta nousevalla periaatteella. Monille helluntaitradition keskellä eläville Raamatusta nouseva ajatus ”Koetelkaa henget”² on tuttu ajatus. Se mielletään usein erityisesti profetioiden sekä opettajien arvioimiseen. Koettelemisen ja arvioimisen periaatetta voidaan soveltaa laajemminkin. Voimme ”koetella ajan henkiä” ja tarkastella kuinka erilaiset ilmiöt vaikuttavat uskoomme ja toimintaamme.

Nykyaikana teknologialla on jo kovin suuri vaikutus elämäämme. Teknologia on läsnä ihmisten arjessa ja sillä on myös jalansijaa seurakunnan toiminnassa. Viimeviikkojen aikana maailmalla on myös noussut esiin uutisia, kuinka teknologiaa on hyväksikäytetty jopa väärien profeettojen toiminnassa³. Tietoisten väärinkäytösten lisäksi on hyvä pohtia miten teknologian käyttö voi vaikuttaa epääsuorasti toimintaamme.

Mitä tekoäly on?

Kun puhutaan generatiivisesta tekoälystä, niin se on tietokoneohjelma, joka osaa oppia asioita samaan tapaan kuin ihminen oppii kokemuksesta. Kun näytät lapselle satoja kuvia koirista, hän oppii tunnistamaan koiran. Tekoäly toimii samalla periaatteella: sille näytetään valtava määrä esimerkkejä, ja se oppii niistä tunnistamaan kaavoja ja yhteyksiä. Mitä enemmän esimerkkejä, sitä paremmin se oppii.

Oppiminen tapahtuu niin sanotuissa neuroverkoissa, jotka jäljittelevät löyhästi ihmisaivojen toimintaa. Taustalla on eräänlainen verkosto, jossa tieto kulkee pisteiden läpi. Jokainen piste painottaa tietoa hieman eri tavalla ja välittää sen eteenpäin. Kun tekoälyä opetetaan, näitä painotuksia säädetään miljoonia kertoja, kunnes ohjelma alkaa tuottaa oikeanlaisia vastauksia. Esimerkiksi kuvantunnistuksessa verkosto oppii, että tietyt muodot ja värit yhdessä tarkoittavat kissaa, toiset taas autoa. Kukaan ei erikseen ohjelmoi sääntöjä – tekoäly löytää ne itse sille annetuista esimerkeistä.

Nykyiset kielimallit, on opetettu lukemaan valtavia määriä tekstiä internetistä ja kirjoista. Tämän perusteella malli oppii kielen rakenteita, tietoa maailmasta ja tapoja vastata kysymyksiin. Kun sille antaa kysymyksen, se ei hae valmista vastausta tietokannasta, vaan se ”ennustaa” todennäköisimmän seuraavan sanan kerrallaan – aivan kuin se täydentäisi lausetta. Tämä ei ole ymmärtämistä ihmisen tavoin, vaan erittäin kehittynyttä ohjelmallista kaavan tunnistamista.

Tekoäly on siis vain simulaatio älykkyydestä. Se on simulaatio, jossa ei ole tunteita, moraalista syvyyttä tai hengellistä ulottuvuutta. Vaikka se voi tuottaa sisältöä, joka voi sisältää elementtejä näistä alueista on kyseessä silti simulaatio.

Se voi tuottaa hyvinkin älykkään, moraalisesti tasapainoisen tekstin, joka antaa käyttäjälle hyvin vakuuttavan vaikutelman, mutta todellisuudessa tieto voi olla täysin virheellistä ja niin sanotusti hallusinoitua. Kielimallit ovat toki kehittyneet hurjalla vauhdilla ja tekoäly tuottaa jatkuvasti laadukkaampaa tulosta.

Teknisessä mielessä tekoäly voidaan summata älykkääksi työkaluksi, jota ei ole suunniteltu vain tiettyyn tarkoitukseen vaan sillä on monipuolisia käyttötapoja. Kuitenkin voidaan todeta, että se tuottaa yleensä varmimmin sellaista sisältöä, jossa on selkeät säännöt, vahvat rakenteet ja paljon toistuvia esimerkkejä, minkä vuoksi se onnistuu usein erityisen hyvin esimerkiksi koodissa, teknisissä ohjeissa ja muissa täsmällisissä tehtävissä. Luovemmassa sisällössä, kuten tarinoissa, ideoissa tai persoonallisessa ilmaisussa, onnistuminen voi vaihdella enemmän, koska tällöin vastaukselta odotetaan omaperäisyyttä, tulkintaa ja vaihtoehtoisia näkökulmia eikä vain todennäköisintä tai suoraviivaisinta ratkaisua.

Tekoäly teologian näkökulmasta

Nyt kun olemme saaneet kuvan siitä mitä tekoäly teknisesti tarkoittaa, voimme siirtyä määrittelemään mitä tekoäly on teologian näkökulmasta.

Ensinnäkin, tekoäly on osa luomakuntaa. Jumala on luonut maailman ja siinä toimivat fysiikan ilmiöt, jotka takaavat sen, että puolijohteet mikroprosessorien sisällä voivat saada koneen suorittamaan tehtäviä, jotka tapahtuvat tekoälyn koulutuksessa, sekä sen käytössä.

Kun luoja loi maailman, hän totesi sen olevan hyvä⁴. Voidaan siis ajatella, että osana luomakuntaa tekoäly voi myös olla osa tätä hyvää. Toki on hyvä muistaa, että elämme langenneessa maailmassa, jossa monia asioita, jotka on luotu hyväksi, voidaan myös käyttää pahaan.

Toiseksi, tekoäly on ihmisen tekemä. Ihminen, joka on luotu luojansa kuvaksi, on luova olio. Tekoäly on siis ihmisen luomus. Teologisessa mielessä, tämän tulisi muistuttaa meitä siitä, miten siihen tulee suhtautua.

Kaiken tekoälyhypen keskellä, tekoäly voi saada ihmismielessä liian suuren arvon. Arvellaan, että tekoälystä voi syntyä ihmiselle eräänlainen jumala, jonka puoleen ihminen kääntyy erilaisissa tilanteissa. Tätä voidaan pitää modernina epäjumalanpalveluksena.

Teologisessa mielessä voidaan vielä todeta, että tekoälyllä ei ole sielua/henkeä. Sen tuotoksissa voi olla kaikua ihmisen sielunelämästä, mutta myös teologisessa mielessä se on vain simulaatio.

Kolmanneksi, tekoäly on väline, josta ihminen on vastuussa. Tekoäly ei itsessään ole moraalinen toimija samalla tavalla kuin ihminen, vaan sen suunnittelu, kouluttaminen ja käyttö ovat ihmisten vastuulla. Siksi kysymys tekoälystä ei ole ainoastaan tekninen, vaan myös eettinen ja hengellinen.

Kristillisestä näkökulmasta ihmiselle on annettu tehtävä viljellä ja varjella luomakuntaa⁵. Tämä koskee myös ihmisen kehittämiä teknologioita. Tekoälyä voidaan käyttää hyvään, kuten oppimisen, terveydenhuollon tai arjen avun tukemiseen, mutta sitä voidaan käyttää myös hallintaan, harhaanjohtamiseen ja toisten vahingoittamiseen. Siksi tekoälyn kohdalla keskeistä ei ole vain se, mitä sillä voidaan tehdä, vaan mitä sillä tulee tehdä ja missä määrin.

Näiden näkokohtien pohjalta kristitty voi pohtia esimerkiksi seuraavia kysymyksiä:

• Edesauttaako tekoälyn käyttöni hyviä asioita maailmassa?
• Kuormitanko luomakuntaa turhalla tekoälyn käytöllä?
• Minkälaisia arvoja tekoälypalveluja tuottavat yritykset korostavat kielimallien koulutuksessa ja ovatko ne linjassa kristityn arvojen kanssa?
• Käytänkö tekoälypalveluja niiltä yrityksiltä, joiden palvelua hyödynnetään kyseenalaisissa toimissa, kuten vähemmistöjen sortamisessa tai sotatoimissa⁶?

Voidaanko tekoälyä käyttää teologian tekemisessä?

Nyt kun olemme saaneet myös teologista ajatusta siitä, mitä tekoäly on, siirrymme pohtimaan tarkemmin sen käyttöä teologian tekemisessä. Tekoäly herättää monissa vahvoja mielipiteitä jo yleisellä tasolla. Kun sen käyttöön liitetään vielä ns. hengellinen käyttötarkoitus, niin mielipiteet ovat varmasti vielä voimakkaampia.

Voiko vanhat kommentaarit siivota pois hyllystä?

Voisiko tekoälyä käyttää esimerkiksi eräänlaisena kommentaarina? Käytännössä voisi. Tässä esimerkkinä tekoälyllä tuotettu kommentaariteksti 1. Kor 12:13 jakeesta:

1. Kor. 12:13 korostaa, että jokainen uskova on Pyhän Hengen vaikutuksesta liitetty Kristuksen ruumiiseen. Jakeen painopiste on seurakunnan yhteydessä: juutalaiset ja kreikkalaiset, orjat ja vapaat ovat kaikki saman Hengen kautta yhtä Kristuksessa. Helluntaiteologisesti tämä ei kuitenkaan välttämättä tarkoita, että tässä puhuttaisiin samasta asiasta kuin Apostolien teoissa kuvatusta Pyhällä Hengellä kastamisesta voimaa ja todistamista varten.

Ei hassumpaa, voisi ajatella. Ongelmana on kuitenkin se, että tekoäly tuottaa juuri sitä mitä siltä pyytää, sen analyysiä ohjaa käyttäjän antama kehote. Edellä oleva teksti syntyi kehotteella:

”Anna lyhyt kommentaariteksti koskien 1. Kor 12:13. Kommentaari tulee olla helluntaiteologinen ja sen tulee käsitellä henkikastetta.”

Jos pyydän samasta jakeesta kommentaarin, joka on luonteeltaan ääriliberaali, niin saan seuraavaa:

1. Kor. 12:13 ei ensisijaisesti ole metafyysinen väite Pyhän Hengen toiminnasta, vaan varhaiskristillisen yhteisön identiteettiä rakentava kielikuva. Jakeessa Paavali käyttää “Henkeä” symbolina sille yhteisölliselle kokemukselle, joka ylittää etniset ja sosiaaliset rajat: juutalaiset ja kreikkalaiset, orjat ja vapaat muodostavat yhden uuden sosiaalisen ruumiin. Tällöin “kastaminen yhdeksi ruumiiksi” voidaan lukea rituaalisena ja retorisena tapana ilmaista ryhmään kuulumista, ei välttämättä kuvauksena yliluonnollisesta tapahtumasta.

Tämä yksinkertainen esimerkki paljastaa, että tekoälyä ei tule ottaa sokeasti käyttöön Raamatun tekstien tulkinnassa. Tekoälystä puhuttaessa tähän ongelmaan liittyen käytetään englanninkielen termiä sycophancy⁶, joka voidaan suomentaa mielistelyvinouma. On tutkittu, että kielimalleilla on niin suuri taipumus mielistellä käyttäjää, että ne päätyvät tuottamaan vaikka tieteellisesti väärää informaatiota, ollessaan esimerkiksi epävarmoja jostakin asiasta.

Raamatuntulkinnassa ja teologian tekemisessä tämänkaltainen toiminta on hyvin suuri riski. Toki ihmisilläkin on omia vinoumiaan, mutta huolellinen tulkinta pyrkii ottamaan myös niitä huomioon ja rakentuu ahkeraan työhön, jossa erilaisia tulkintoja vertaillaan oman tulkinnan rinnalla.

Etsivä löytää ja promptaava lukee uusin kielin

Jos tekoälyn ei kerran ole luotettava kommentaarilähde, niin onko siitä mitään hyötyä teologian tekijälle? Uskon, että on paljonkin. Tekoälyn kohdalla tulee muistaa, että tekoäly ei ole vain chattibotti kuten chatGPT tai Claude. Tekoälyä voidaan hyödyntää hyvin monilla tavoilla.

Yksi erinomainen käyttö tekoälylle on erilaiset tekoälyyn pohjautuvat hakukoneet. Hakukone voi hyödyntää tekoälyä niin, että se ei etsi vain täsmälleen samoja sanoja kuin käyttäjä kirjoittaa, vaan yrittää ymmärtää myös haun merkityksen. Käytännössä tekoäly oppii tunnistamaan, mitkä sanat ja lauseet liittyvät toisiinsa, joten se osaa yhdistää esimerkiksi sanat “armo”, “laupeus” ja “rakkaus” samantyyppisiin asioihin. Tämän ansiosta hakukone voi löytää hyödyllisiä tuloksia silloinkin, kun tekstissä ei lue aivan samoja sanoja kuin haussa, mutta sisältö vastaa käyttäjän tarvetta. Näin haku toimii ihmisen näkökulmasta luonnollisemmin: kone ei vain vertaa sanoja, vaan pyrkii päättelemään, mitä käyttäjä oikeasti etsii.

Puhutaan myös ns. luonnollisen kielen hausta, joka tarkoittaa sitä, että ihminen voi hakea tietoa tavallisella puhekielellä tai kokonaisilla kysymyksillä sen sijaan, että hänen pitäisi arvata oikeat avainsanat. Tällöin hakukone pyrkii ymmärtämään, mitä käyttäjä oikeasti tarkoittaa, eikä etsi vain täsmälleen samoja sanoja.

Raamatun tutkimiseen käytettävä Logos Bible ohjelma sisältää nykyisin tämänkaltaisia hakuja. Hauksi voi kirjoittaa vaikka ”All verses that speak about love”. Tällöin ohjelma palauttaa kaikki Raamatun jakeet, jotka puhuvat rakkaudesta. Luonnollisen kielen hakuja voi ohjelmassa kohdistaa myös sähköisiin kirjoihin, joita käyttäjän kirjastossa löytyy. Tämän kaltaiset työkalut ovat teologian tekemisessä hyvin arvokkaita, ne säästävät aikaa.

Samaisessa ohjelmassa on myös toiminto, jonka avulla tekoäly voi antaa tiivistelmän, jostakin valitusta tekstistä. Tämä voi olla myös aikaa säästävää, kun tekee esimerkiksi lähdekartoitusta, jostakin teologisesta aiheesta. Tiivistelmien tekemisessä ei ole mielistelyvinouman vaaraa, vaan siinä itseasiassa vinouma kääntyy hyödyksi, kun tekoälylle määritetään tarkasti, se mitä sen tulee tiivistää.

Raamattuohjelmien lisäksi samankaltaisia hakuja voi tehdä myös esimerkiksi Claude chatbotilla. Siltä voi kysyä esimerkiksi, että missä kohtaa Raamattua löytyy jokin tietty kertomus tai sille voi antaa tekstin, jonka se tiivistää.

Lähdekartoitusta voi myös tehdä esimerkiksi Googlen Geminillä. Geminissä voi suoritta kehotteen Deep Research tilassa, jolloin tekoäly hakee verkosta aiheeseen liittyen tietoa ja kokoaa löytämästään tiedoista raportin. Teologiaa tehtäessä tätä voi hyödyntää esimerkiksi kehotteella: ”Etsin merkittävien helluntaiteologien näkemyksiä Pyhän Hengen toiminnan merkityksestä sielunhoidossa”.

Haku toimintojen lisäksi kielimallit ovat melkoluotettavia tekemään käännöksiä kielestä toiseen. Tämä on hyvä työkalu, niille teologian tekijöille, joilla kielitaito ei ole parhaasta päästä. Kielimallit antavat myös melko luotettavia kuvauksia sanojen merkityksestä jne. Kielimallit osaavat jopa kääntää esim. latinaa ja kreikkaa.

Kielimalleja voi hyödyntää myös tekstien tulkitsemissa visuaaliseen muotoon. Esimerkiksi Googlen NotebookLM voi luoda annetun materiaalin pohjalta ajatuskarttoja ja infografiikoita. Joskus teologisen aineiston visualisointi voi auttaa hahmottamaan käsiteltävää asiaa.

Voisiko exegeesin tekniset työt antaa tekoälylle?

Mainitsin edellä, että kielimallit pärjäävät erityisen hyvin tehtävissä, missä on tekninen tarkka raami ja rakenne. Niinpä tekoälyä voisi hyödyntää tietyissä tehtävissä raamatuntulkinnassa. Tekstin tekninen analyysi ja kielioppi rakentuu hyvin tarkkoihin sääntöihin. Siispä tekoäly voi hyvin ohjattuna toimittaa tiettyjä analyyseja todennäköisesti luotettavasti.

Tekoälyä käytettäessä on tärkeää rakentaa tarpeeksi tarkka konteksti sille annettavasta tehtävästä. Tekoälyä hyödyntävissä järjestelmissä tähän hyödynnetään, niin sanottua systeemikehotetta. Systeemikehotteessa kielimallille kerrotaan minkälainen tehtävä sille annetaan ja sen toiminta rajoitetaan tai ohjataan.

Laadukkaasti muotoillun systeemikehotteen avulla tekoäly voidaan esimerkiksi ohjata tekemään tekstin rakenneanalyysiin kuuluvaa lausevirtaa⁷. Tässä alla on esimerkki siitä, miten tämä voisi toimia. Olen ohjeistanut tekoälyn toteuttamaan lausevirran tarkoilla ohjeilla koskien Joh 3:16 tekstiä. Tässä tekoälyavusteinen analyysi:

οὕτως γὰρ ἠγάπησεν ὁ θεὸς τὸν κόσμον,
ὥστε τὸν υἱὸν τὸν μονογενῆ ἔδωκεν,
ἵνα πᾶς ὁ πιστεύων εἰς αὐτὸν μὴ ἀπόληται
ἀλλʼ ἔχῃ ζωὴν αἰώνιον.

οὕτως γὰρ
│  [adverbiaali: "näin/tällä tavoin" — modifioi koko päälausetta]
│  [γάρ: selittävä/perustelupartikkeli — kytkee jakeen edelliseen kontekstiin (v. 14–15)]
│
ἠγάπησεν  ὁ θεὸς  τὸν κόσμον
[PÄÄLAUSE: subjekti–verbi–objekti]
│
ὥστε  ἔδωκεν  τὸν υἱὸν τὸν μονογενῆ
│  [ὥστε-lause: konsekutiivinen tai finaalinen adverbiaalilause
│   — "niin että antoi / siksi että antoi"
│   — objektina: τὸν υἱὸν τὸν μονογενῆ
│       └─ τὸν μονογενῆ: adjektiivimäärite (attribuutti) substantiiville υἱόν]
│
   ἵνα  [finaalinen adverbiaalilause — riippuu verbistä ἔδωκεν]
   │
   πᾶς ὁ πιστεύων  εἰς αὐτὸν
   │   └─ ὁ πιστεύων: substantiivistunut partisiippi (preesensi, aktiivi)
   │       — "jokainen uskova" / "jokainen joka uskoo"
   │       └─ εἰς αὐτόν: suuntaa/kohdetta ilmaiseva prep.rakenne
   │           — modifioi πιστεύων
   │
   μὴ ἀπόληται          [kielto + konjunktiivi, aoristi, med./pass.]
   │
   ἀλλʼ  [adversatiivinen konjunktio — kontrastoi edellisen negaation kanssa]
   │
   ἔχῃ  ζωὴν αἰώνιον   [konjunktiivi, preesensi, aktiivi]
             └─ αἰώνιον: adjektiivimäärite substantiiville ζωήν

μὴ ἀπόληται     [negatiivinen päämäärä: ei tuhoudu]
ἀλλʼ ἔχῃ        [positiivinen päämäärä: on elämä]

Toinen luonteva käyttökohde voisi olla tekstissä toistuvien avainsanojen, teemojen ja rakenteellisten painotusten tunnistaminen. Raamatuntekstin tulkinnassa huomio kiinnittyy usein siihen, mitä sanoja tai ilmaisuja kirjoittaja toistaa, mitä käsitteitä asetetaan rinnakkain ja millä tavoin jokin teema rakentuu tekstin sisällä. Tällainen työ on osittain hyvin teknistä, ja siksi se soveltuu varsin hyvin myös tekoälyn avustettavaksi.

Tekoälylle voidaan esimerkiksi antaa tehtäväksi tunnistaa annetusta tekstijaksosta keskeiset sanat, niiden toistot ja mahdolliset vastinparit. Systeemikehotteessa voidaan rajata tehtävä niin, että mallia pyydetään pysymään vain tekstin sisäisissä havainnoissa: mitä sanoja toistuu, mitä käsitteitä esiintyy yhdessä, missä kohdissa tapahtuu siirtymä aiheesta toiseen ja mitkä ilmaukset näyttävät kantavan tekstin pääpainoa. Näin tekoäly ei vielä tee varsinaista teologista tulkintaa, vaan tuottaa havaintoja tekstin muodollisista piirteistä.

Tällaisesta analyysista voi olla käytännön hyötyä esimerkiksi saarnan, opetuksen tai eksegeettisen työskentelyn alkuvaiheessa. Se voi auttaa huomaamaan, että jokin käsite nousee esiin useammin kuin ensilukemalla vaikuttaa, tai että tekstin rakenne rakentuu tietyn vastakkainasettelun varaan. Samoin se voi auttaa tunnistamaan kohtia, joissa kirjoittaja siirtyy kuvauksesta kehotukseen, kertomuksesta selitykseen tai ongelmasta ratkaisuun.

Tässäkin tapauksessa tekoälyn käyttöön liittyy kuitenkin sama varovaisuus kuin muuhunkin tekstianalyysiin. Pelkkä sanan toistuminen ei vielä itsessään ratkaise sen merkitystä, eikä tekoälyn tuottama havainto vielä kerro, miksi jokin ilmaus on teologisesti tärkeä. Ihmisen tehtäväksi jää edelleen arvioida, ovatko havaitut toistot todella tulkinnan kannalta merkittäviä, miten ne liittyvät asiayhteyteen ja mitä ne merkitsevät koko kirjan tai kaanonin laajemmassa viitekehyksessä.

Juuri tässä näkyy hyvä työnjako. Tekoäly voi toimia välineenä, joka kokoaa nopeasti näkyviin tekstin muodollisia piirteitä ja auttaa hahmottamaan kokonaisuutta. Sen jälkeen ihminen voi tehdä varsinaisen tulkinnallisen työn: punnita havaintoja, suhteuttaa niitä alkutekstiin ja tutkimukseen sekä arvioida niiden merkitystä opillisesti ja hengellisesti. Näin tekoäly pysyy työkaluna, joka tukee tulkitsijaa erityisesti työn teknisissä ja havainnollistavissa vaiheissa.

Kolmas mahdollinen käyttökohde on tekstin argumentatiivisen ja retorisen rakenteen analyysi. Raamatuntekstit eivät ainoastaan esitä sisältöjä, vaan pyrkivät usein myös vakuuttamaan, ohjaamaan tai kehottamaan lukijaansa. Tämän vuoksi tulkinnassa on olennaista tarkastella, miten väitteet rakentuvat, millä perusteilla niitä tuetaan ja millaisin retorisin keinoin tekstin vaikutus syntyy.

Tekoälyä voidaan hyödyntää tällaisessa työssä rajatusti ja teknisluonteisesti. Sille voidaan antaa tehtäväksi tunnistaa tekstistä esimerkiksi pääväitteet, perustelut, johtopäätökset, kehotukset, vastakkainasettelut, toistot ja retoriset huipennukset. Näin voidaan tuottaa alustava jäsennys siitä, miten argumentti etenee ja millaisiin kielellisiin keinoihin tekstin vaikuttavuus perustuu.

Tällainen käyttö voi tukea eksegeettistä työskentelyä erityisesti tekstin rakenteellisten piirteiden havaitsemisessa. Samalla on kuitenkin todettava, että argumentatiivisten ja retoristen elementtien tunnistaminen ei vielä sellaisenaan ratkaise niiden tulkinnallista merkitystä. Tekoälyn tuottama analyysi on siksi ymmärrettävä heuristisena apuvälineenä, ei itsenäisenä eksegeettisenä ratkaisuna. Varsinainen arvio analyysin osuvuudesta ja merkityksestä kuuluu edelleen tulkitsijalle.

Yhteenveto

Yhteenvetona voidaan todeta, että tekoäly ei ole teologian vihollinen, mutta se ei myöskään ole sen pelastaja. Se on aikamme merkittävä teknologinen ilmiö, johon kristittyjen, seurakuntien ja teologian tekijöiden on syytä perehtyä vakavasti, harkiten ja hengellisesti valveutuneina. Tekoäly voi parhaimmillaan palvella teologista työskentelyä nopeuttamalla hakuja, tukemalla lähdekartoitusta, auttamalla käännöksissä sekä keventämällä joitakin analyysin teknisiä vaiheita. Samalla siihen liittyy todellisia vaaroja: virheellinen tieto, käyttäjän mielistely, vinoutuneet lähtöoletukset, hengellisen auktoriteetin vääristyminen ja riski siitä, että välineelle annetaan enemmän painoarvoa kuin sille kuuluu.

Kristillisen teologian näkökulmasta keskeistä on muistaa, että tekoäly on ihmisen tekemä väline, ei itsenäinen viisauden tai totuuden lähde. Se ei rukoile, usko, rakasta eikä erota totuutta valheesta hengellisessä mielessä. Siksi se ei voi korvata Pyhän Hengen johdatusta, seurakunnan yhteistä harkintaa, kirkon tradition tuntemusta eikä huolellista raamatuntulkintaa. Se voi kuitenkin oikeissa rajoissa palvella niitä.

Juuri tästä syystä tekoälyyn liittyvä keskustelu kuuluu myös teologiseen pohdintaan. Kysymys ei ole vain siitä, mitä tekoäly osaa tehdä, vaan siitä, miten ihminen käyttää sitä, millaisin motiivein ja minkälaisten päämäärien palveluksessa. Tekoälyn aikakaudella kristityn tehtävänä ei ole vetäytyä pelokkaasti syrjään eikä antautua kritiikittömästi teknologisen innostuksen vietäväksi, vaan koetella, arvioida ja käyttää viisaasti. Näin tekoäly voi pysyä paikallaan: hyödyllisenä työkaluna, mutta ei herrana.